II

Minä ja nebbiolo

Kun tulopäivänä emme kerinneet käydä lounaalla Barolossa, oli se ohjelmassa perjantaina. Aamulla otimme auto alle ja ajelimme tuttuja teitä viinitarhojen välissä kohden La Morraa ja Baroloa. Suurin osa rypäleistä oli jo kerätty, mutta siellä täällä oli palstoja, joissa sato vielä odotti poimijoita. Pakkohan oli pysähtyä kuvaamaan köynnöksiä ja rypäleitä sopivassa paikassa Verdunon ja La Morran rajoilla. Saavuimme Baroloon sopivasti lounasaikaan. Viimekertana verrattuna tuntui, että uusia ravintoloita ja viinikauppoja oli siellä täällä ja turistejakin näytti olevan liikkeellä melko paljon.

Olemme jo monena vuonna syöneet samassa ravintolassa saman lounaan: Risotto carnaroli di Bra al Barolo, suomeksi Bran kaupungista tulevasta carnaroli riisistä tehty risotto, jossa on barolo-viiniä – barolorisotto Barolossa. Ja juomaksi tietysti samaa viini, mitä on käytetty risoton tekemiseen: Giacomo Grimaldin barolo 2012. Koska risoton valmistus kestää parikymmentä minuuttia otimme alkupaloiksi perinteisen Vitello Tonaton – vasikanpaistia tonnikalamuhennoksen kera. Paikan nimi on siis Rosso Barolo. Ravintolan seinillä oli paikallisen taiteilijan töitä, jotka hän oli maalannut barolo-viinillä. Yhdellä seinällä roikkui lisäksi vanha kilpapyörä ja sekös meitä miellytti.

Pieni kauppakierros Barolossa (mukaan jäi mm. arneis jälkiruokaviini ja barolo chinato) ja mäki ylös La Morraan. Vanha tuttu Marcarinin viinitalon esittelytila olikin kiinni, mutta vieressä olevassa jäätelöbaarissa myytiin edelleenkin Venchin jäätelöitä. Kylän keskustassa olevassa Cantina La Morrassa näkyi olevan taidenäyttely, joka aukeaa kylläkin vasta seuraavana päivänä. Ovi oli kuitenkin auki ja sisällä oli taiteilijan lisäksi muutama vieras. Olimme jo kerran aikaisemminkin käyneet kyseisen graafikon, Pierflavio Gallinan näyttelyssä ja ostaneetkin yhden hänen töistään, joissa hän kuvaan alueen maisemia. Kysymme lupaa päästä sisään ja toki sen saimme. Kiertelimme näyttelyä ja juttelimme taiteilijan kanssa sen mitä kielitaitomme riitti. Ja tälläkin kertaa matkaa lähti yksi hänen hienoista grafiikkalehdistään.

Pierflavio Gallina

Seuraavana oli vuorossa perinteitä noudattaen vierailu Le Vigne Bio -viinibaarissa. Tällä pienellä baarilla on tarjolla erinomainen valikoima luomu-viinejä niin lähialueelta kuin myös hieman kauempaakin. Laseihimme päätyi Piemonten erikoisuus nacetta ja perinteisempi arneis. Mukaan tulee aina lautasellinen lihoja, makkaroita ja juustoja. Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka tämäkin varsinkin viininystäville (kuka muu tälle alueelle eksyisi?).

Illaksi takasin Albaan ja syömään. Majapaikkamme läheltä löytyi pieni Trattoria da Sergio – ei mikään fine dining -paikka, mutta tuntui olevan paikallisten suosiossa. Jollakin tavalla tämä paikka oli kytköksissä Sardinaan, koska ”mustapäälippuja” oli näkyvissä ja merenantimia tarjolla enemmän kuin muissa paikallisissa ravintoloissa. Tarjolla oli mustekalaa, äyriäisiä ja kalaa. Valitettavasti varsinainen päivän kala oli loppu ja tilalle tarjottiin tonnikalaa. Tämä oli kyllä aivan ylikypsennetty eikä ollut siten mikään hyvä valinta. Muut ruuat olivat toki hintansa väärtejä. Ja juomaksi löytyi Vietin arneis – pitkästä aikaa. Lienee ensimmäinen arneis, jota joskus täällä ollessamme olemme maistaneet. Ruuan sulatteluun sitten kattoterassille kylmenevässä illassa ihailemaan kuutamoa erbalucen loppuja maistellen.

Grillattua mustekalaa